Hyvinvointialueen aluevaltuustoon valittavilla tulee olemaan edessään vaikea tehtävä, joka sisältää valtavasti tasapainoilua. On osattava ajatella omaa kotikuntaa tai -kaupunkia pidemmälle; katsottava koko aluetta ja sen asukkaita kokonaisuutena

Lehdistössä on ollut pitkin vuotta juttuja tulevasta soteuudistuksesta ja niihin liittyvistä tulevista aluevaaleista, joilla sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi siirretään perustettavien hyvinvointialueiden hoidettavaksi.

On pohdittu olemassa olevien kiinteistöjen omistusta ja vuokraamista, tarvittavien tietojärjestelmien hankintaa, henkilöstön työnantajan vaihtumista, mahdollista äänestysaktiivisuuden alhaisuutta, kyselty lehtien lukijoilta mitä he tietävät tulevasta uudistuksesta. Koko uudistus näyttäytyy monimutkaisena, pääsääntöisesti hallinnollisena kokonaisuutena, missä potilas, avuntarvitsija, asiakas näyttää unohtuneen sivuraiteelle.

Tulevissa aluevaaleissa valitaan hyvinvointialueiden valtuustot pohtimaan tulevaa. Seuraavat kolme vuotta on jo melko kattavasti linjattu, ja asioiden ajatellaan jatkuvan kuten ennenkin ainakin aluksi. Uudistuksen tavoitteena on, että kaikki saavat laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita yhdenvertaisesti ja että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat.

Tuleva uudistus on suuri ponnistus maakunnallisesti. Aluevaltuustoon valittavilla edustajilla tulee olemaan suuri vastuu oman maakuntansa elinvoimasta, mutta myös ns. pitovoimasta ja alueen houkuttelevuudesta eli vetovoimasta. Hyvinvointialueiden rahoitus tulee valtiolta, mutta kuinka kauan? Onko edessä maakuntavero?

Kunnille jää uudistuksessa velvollisuus huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Tähän ei ole varattu erityisiä porkkanoita, mutta tässä kohtaa tiivistyykin ajatus: kunta tarvitsee hyvinvointialuetta ja päinvastoin. Kunta, jossa on hyvinvoivat asukkaat, tuottaa hyvinvointialueelle vähemmän kustannuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa, ja näin mahdollinen maakuntavero jää maltillisemmaksi, mikä puolestaan lisää alueen vetovoimaa.

Hyvinvointialueen aluevaltuustoon valittavilla tulee olemaan edessään vaikea tehtävä, joka sisältää valtavasti tasapainoilua. On osattava ajatella omaa kotikuntaa tai -kaupunkia pidemmälle; katsottava koko aluetta ja sen asukkaita kokonaisuutena. On sitouduttava turvaamaan lähipalvelut kaikille maakunnan asukkaille tasapuolisesti. Minimivaatimus lienee, että nykyisenkaltaiset perusterveydenhuollon palvelut löytyvät joka ikisestä alueen kunnasta. Pohjois-Savon alue on laaja, ja kaupunkimaisessa taajamassa asuu vain pieni osa alueen asukkaista. Maaseutukunnissa on pitkä matka peruspalveluiden äärelle ja nykyisellään kaikkien kuntien terveyskeskuksissa ei ole lääkäriä paikalla edes kaikkina arkipäivinä. Soteuudistus voi onnistua vain huolehtimalla koko alueesta ja kaikista alueen asukkaista tasapuolisesti ja jotta uudistuksella saavutettaisiin todellista ”asiakashyötyä” tulisi uudistuksen tiimoilta hoitoon ja muihin palveluiden pariin pääsemisen helpottua nykytilanteeseen nähden. Vanheneva ja harmaantuva maakunta on tuomittu kohtaloonsa, mikäli palvelut eivät pelaa ja luo sitä kuuluisaa elinvoimaa, pitovoimaa ja vetovoimaa.

Katariina Syväys

Kunnanvaltuuston varavaltuutettu (sd.)

Teknisen lautakunnan puheenjohtaja