Toiveissa arvokas vanhuus ja turvallinen tasa-arvoinen kohtelu!

Toivottavasti maailma ei ole menossa suuntaan jonka ajatuksena on sulloa ja säilyttää ikääntyvää väkeä ikään kuin poissa terveiden menevien ihmisten jaloista. Missä vaiheessa ajatusmaailma alkoi kallistella niin että enää ei uskota ja oteta tosissaan vanhusta.

On ikäihmisiä jotka ovat vielä ns. älyissään mutta liikuntakyky on saattanut heikentyä. On omakohtaista ja monia tuttavien kokemuksiakin asiasta, kun läheistä ikäihmistä kohdellaan ajatellen, että hänhän vain ”höpertää” vaikka toinen tuskissaan huutaa apua ja kipua ihan tosissaan. Eikä hänen sanojaan oteta vakavasti. Liekkö sitten sitä resurssipulaa hoitohenkilöstössä vai mitä, mutta itse alkaa ajatella, että ei toivo elävänsä yhtä vanhaksi jotta joutuisi kokemaan kohtelun jossa sinua ei uskota tai vakavasti oteta. Pelottaa vanheta ja asia ei todellakaan kuuluisi tuntua tältä. Vaan haaveilla arvokkaasta vanhuudesta ja olla olo, että kyllä minua hoidetaan ja oloni turvataan. Jos hoitajat hoitokodeissa/terveydenhuollossa ovat näin väsyneitä työhönsä, jotta eivät jaksa enää kohdella ystävällisesti asiakkaitaan ja kohdata ikäihmistä kunnioittavasti tulisi pian tehdä jotain työolojen ja työhyvinvoinnin parantamiseksi. Ei kai meistä kukaan halua kohtelua jossa tunnet itsesi mitättömäksi taakaksi oman kehonsa vangiksi.

Me kaikki vanhenemme

Milla Ollikainen, kunnanvaltuutettu, PLM